My wedding dress

Tässä nyt sattui käymään niin, että ostin itselleni (äitini raha-avustuksella) hääpuvun! Olimme siis viime viikolla ystäväni kanssa etsimässä hänelle pukua ja tottakai minä katsoin siinä samalla pukuja ja yhtä pukua myös sovitin heti ensimmäisessä liikkeessä. No se puku sitten kolahti ja kovaa! Puku on niin täydellinen ja ihana ja se oli juuri sellainen kun sen halusinkin olevan.

En kirjoittanut tästä asiasta edelliseen postaukseen, koska siinä vaiheessa en ollut päättänyt kertoa hankinnastani kuin naispuolisille lähimmäisilleni. Koska olen niin huono pitämään iloisia salaisuuksia (varsinkin omiani), niin kerroin hankinnastani sulhaselleni ja parille ystävälleni. Puvun yksityiskohtian en ole paljastanut kuin muutamalle, enkä tule niitä täälläkään paljastamaan ainakaan vielä. En halua, että sulhaseni tai joku hänen tutuistaan näkisi puvun täällä, koska haluan puvun olevan salaisuus miehelleni alttarille saakka.


Mutta joku saattaa tietysti hieman miettiä, että miten ihmeessä uskalsin ostaa puvun kun virallista hääpäivääkään ei ole vielä päätetty ja häihinkin on luultavasti lähes 2 vuotta. No, ensinnäkin puku oli -50% alennuksessa ja puku oli juuri sellainen mitä olin etsinytkin. Ja koko täsmäsi niin hyvin, että puku menee nyt päälle ja sen kanssa voisi nytkin astua alttarille. Mutta jos saan (ja kun saan) noin 5 kiloa pois painostani, niin puku istuu täydellisesti. Ja vaikka painoa tippuisi enemmän, niin puvun takana on nyöritys, jolla pukua saa tiukemmalle ja pukua pystyy kuulemma pienentämään, mutta en usko, että sille tielle tarvitsee lähteä. Ja pituuskin oli passeli korkkareiden kanssa, eli siitäkään ei tarvitse murehtia <3


Ja olen aivan varma, että pidän tuosta puvusta myös parin vuoden päästä. Olen kuitenkin tutkinut pukuja todella tarkkaan blogin perustamisesta alkaen ja ennen blogia katselin pukuja ihan mielenkiinnosta silloin tällöin. Pukumieltymykseni olivat siis todella hyvin selvillä ja ennen hääpukuliikkeeseen astumista kerroin ystävälleni millaisen puvun haluan ja oma pukuni täytti joka ikisen sanomani asian. Eihän siinä voinut sitten muuta kuin ostaa se puku!


Harmillista tässä oli se, että äitini ei päässyt mukaani katsomaan pukuja. Järjestin äidilleni kuitenkin illalla kotona oman pukushown kun esittelin pukuni hänelle. Olin puku päällä vanhassa huoneessani ja äitini oli valmiina sohvalla, eli aika samanlainen tilanne kuin morsiuspukuliikkeessä. Tulihan siitä sitten hieman herkkistilanne, mutta äitini rakasti pukuani :)

Ihania pukuja (taas)

Tänään sain sitten esimakua häähumusta ja hääpuvuista. Menimme käymään ystäväni kanssa katsomassa hänelle hääpukua ensi maaliskuun häitä varten. Kävimme Niinattaren outlet sekä normimyymälässä, Morsmaikussa sekä Stockmannilla. Harmi, että kaikki hääpukuliikkeet sulkevat klo 18 (paitsi Stockmann), niin ei kerkeä katsomaan kaikkia liikkeitä samalla kertaa.

Kivaa oli se, että sekä Niinattaressa että Morsmaikussa oli ALE! Morsmaikussa pienempi, mutta Niinattaressa alepukuja oli PALJON! Outletissa kaikki puvut oli -50% ja normimyymälässä puvut olivat -10% ja -30% välillä.

Puvut olivat toinen toistaan kauniimpia ja tulihan niitäkin soviteltua. Minä sovitin yhtä ja ystäväni sitten vähän usempia. Hän löysikin sitten yhden aivan ihanan puvun ja hän on menossa katsomaan sitä vielä uudemman kerran, mutta uskon, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Tässä pari pukuihanuutta Niinattaresta. Huomasin lopuksi, että kaikissa on se yhtäläisyys, että löytyy pitsiä ja "kristalleja". Mii laiks.

Häiden alustavat kulut

Mieheni ei ole kovin innoissaan häistä, koska ne tulevat maksamaan niin paljon. Tästä samasta aiheesta on myös tuolla aikaisemmissa teksteissä yksi postaus. Päätin sitten vähän kerätä tietoa paljonko ne häät tulisi maksamaan. Ja siis koska en ole vielä kovin hyvin perillä näistä asioista, niin joku oleellinen kulu on saattanut jäädä pois tai joku arvioimani summa on täysin pielessä. Mutta jos se summa olisi ainakin sinne päin ;) Huomatkaa tärkein kohta ensimmäisenä!

Hääpuku: Toivoisin löytäväni puvun alesta, joten tähän varaan 700€
Juhlapaikka: Björkhem pe-su 600€
Sormus: 1000€ Ainakin tätä luokkaa katsomani sormukset ovat olleet
Pitopalvelu: Äitini häissä pitopalvelu tuli Kinkerikokeilta ja heillä ruokailu maksoi noin 35€/hlö. Eli jos vieraita on 75, niin pitopalvelu tulisi maksamaan pyöreästi 2700€
Alkoholitarjoilu: Tämä summa tulee täysin lonkalta, mutta joku 400€
Hääkuvaus: Minulla on paljon valokuvaajatuttuja, joten tässä summasta voisi jopa säästää. Mutta ehkä tähänkin on hyvä varata 250€
Kukat: 300€ , mutta toivon kovasti, että saisin kimput ja pöytäkoristeet tehtyä itse jonkun kukkapenkin avustuksella ;)
Bändi: 1000€
Kampaus ja meikki: 150€
Häämatka: 2000€
Kaikki muu krääsä ja pikkutilpehööri: 700€


Nopeasti laskettuna tässä olisi laskua jo lähes 10 000,00€!!! Mutta kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, niin haluan osallistua ja tehdä itse mahdollisimman paljon (kuten kutsut, korut, kukat...). Mutta silti tuo summa hirvittää ihan älyttömästi (ja tässä kohtaa mietinkin, että uskaltaako tätä laskelmaa näyttääkään sulhaselle?

Rakkauden täyteinen ilta

Olin eilen hyvien ystävieni häissä ja voin vain sanoa, että häät oli todella hienosti järjestetty ja tunnelma oli niin ihana! Morsian on UPEA, mutta niin oli kaikki muukin. Juhlapaikka, menopelinä toiminut Mustang, ruoka, pöytäseura ja ohjelma tekivät illasta unohtumattoman. Olen täysin varma, että heidän liittonsa kestää pitkään!

Juhlista en laita tänne muita kuvia kuin nämä muutamat, mutta niistäkin mielestäni välittyy rakkauden täyteinen fiilis. Pöytäkoristeina toimivat nämä yksinkertaiset, mutta erittäin tyylikkäät ruusulasit, jonka pohjalle oli laitettu mustia kiviä. Välillä myös minimalistinen koristelu on se kaikkein paras <3


Pöydissä oli myös infoa ruoasta ja ohjelmasta ja voin kertoa, että kummassakaan ei todellakaan ollut moittimista. Ohjelmaa ei ollut liikaa eikä liian vähän ja ruoan valikoimasta ei voi sanoa muuta kuin, että sitä oli paljon ja se oli hyvää! Alkupalapöydän jälkeen saimme nimittäin pääruoan grillistä. OIVA VALINTA!


Sitten pari vinkkiä, jotka saatan ehkä itsekin pihistää omiin häihini. Hääauton takana ei ollut perinteistä kenkä/tölkki -yhdistelmää, vaan sieltä löytyi hevosenkenkiä sekä auton mäntiä. Niin ihana idea, joka ei olisi tullut minullekaan hevosihmisenä mieleen. Ja toinen ihana idea oli laittaa auton taakse hääparin nimikirjaimet, jotka oli valmistettu pahvista. Ne näyttivät nimittäin todella hyvältä. Ne löytyivät Sinellistä ja koristeluun tarvittiin vain spraymaalia.




Kyllä hääjuhlasta lähti myös jotain muutakin mukaan ;) Minulla tuli nimittäin puhe vanhan ystäväni kanssa omista häistäni ja siitä kuinka haluaisin kirkkoon sisääntullessani kuulla sen Bachin biisin viulun, sellon ja huilun soittamana. Hän nimittäin soittaa orkesterissa todella upeasti viulua ja hän lupautui tulemaan soittamaan häihini. Hänen kauttaan varmasti onnistuisi myös tuo sellisti sekä huilisti. IHANAA!

Money, money, honey!

Yritin saada taas eilen mieheni miettimään hääpäivää, mutta eihän se taaskaan onnistunut. Hänen mielestään kaikki on vain minä, minä, minä. Mutta minähän olen morsian ja eikös kaikki morsiammet (varsinkin bridezillat) halua saada kaiken pyörimään oman napansa ympärillä? Tottakai olen valmis tekemään myönnytyksiä ja kompromissejä, mutta koska olen aina ollut niin kiinnostunut häistä ja juhlista, niin miksi en saisi suunnitella, unelmoida ja vähän päättääkin asioista?

Onneksi mieheni ei ole päässyt lukemaan tätä blogia (eikä pääsekään ennen häitä), koska hän saattaisi ahdistua vielä entisestään kun pääsisi lukemaan, mitä kaikkea olen kerennyt jo ajattelemaan ja ehkä jopa päättämäänkin. Hänen mielestään puhun nykyään ja lähes ainoastaan häistä ja kaikesta niihin liittyvästä ja häntä ehkä jopa jännittää millainen minusta tulee, kun häät ovat oikeasti ovella. Nythän niihin on ehkä parisen vuotta, jos se minusta on kiinni.

Mieheni sanoi eilen tuosta ehdottamastani 2013 vuoden hääpäivästä, että tuo pari vuotta on aika lyhyt aika. Omasta mielestäni se on pitkä ja varsinkin turhan pitkä vain odotteluun. Hänellä oli kyllä ihan hyvä perustelu tähän, miksi hän pitää aikaa lyhyenä. Nimittäin raha. Ymmärrän kyllä häntä... Tällä hetkellä todella suuri osa palkastani menee rakkaaseen harrastukseeni ja eipä siitä kauheasti (jos ollenkaan) jää säästöön. Ja yhteisistäkin rahoista maksetaan autoa pois, joten eipä sieltäkään saa säästöön. Ja vaikka saisi, niin haluaisiko mieheni laittaa ne häitä varten piiloon, vai jotain muuta varten kuten ensi kesän lomamatkaa varten? Nämä on vaikeita kysymyksiä.


En todellakaan halua, että sukulaiset tai perheenjäsenet maksavat koko häät, vaikka tietysti pikku apu on aina tervetullutta ;) Mitä olen nyt laskenut häävieraiden määrää, niin ei vieraita ole tulossa kuin noin 70. Eli kovin isot juhlat ei ole tiedossa. Ja samoin jos saan kirkko- ja juhlapaikkatoiveeni läpi, niin juhlapaikkakaan (Björkhem Vantaalla) ei maksaisi kuin 600 euroa koko viikonlopulta. Ei paha ainakaan verrattuna siihen minkä hintaisista juhlapaikoista olen kuullut ja lukenut.


Juhlien kustannuksia varmasti hillitsee se, että haluan tehdä itse häissä mahdollisimman paljon. Esimerkiksi kaikki askartelu ja koristelu on lähellä sydäntäni ja tähän saan varmasti apua ja inspiraatiota tädiltäni, joka on luonnonlahjakkuus näissä asioissa.


Eli paljon on vielä päätettävää, puhuttavaa ja säästettävää, mutta mikäs sen mukavampi säästökohde kuin omat häät <3

Kakkutestailua

Tein tänään täytekakun synttärijuhliin, jonka täytteeksi laitoin kinuskikermaa sekä tuoreita vadelmia. Täytteen valitsin sen takia, että haluaisin hääkakkuuni näitä kahta makua. Kinuski on niin parasta ja vadelmat paljon parempia kuin mansikat. Kakun päälle pääsin vihdoin testaamaan sokerikuorrutetta, koska minä eikä mieheni syödä marsipaania.

Kakkupohjan tein seuraavalla ohjeella:

4 kanamunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl venhäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl laivinjauhetta

Uunissa 170 asteessa 30-40 minuuttia.

Ja täytteeseen laitoin sekaisin kuohukermaa ja kinuskikastiketta (harmillisesti kaupassa ei myydä enää valmiina kinuskikermaa, ainoastaan mansikkakermaa). Ja sitten vadelmia molempien kerrosten väliin.


Kaupasta löysin Dr. Oetkerin valmista sokerikuorrutetta ja se maksoi noin 2,5 euroa. Kun metsästätte tätä kaupasta, niin sitä ei varastoida mausteiden luona, vaan se löytyy jostain viileäkaapista (meidän kaupassa se oli kakkujen ja muiden leivonnaisten kanssa samassa paikassa).


Tätä kakkua en koristellut muulla kuin valkoisella sokerikuorrutteella ja vaaleanpunaisella nompparelli/sokeriväärillä, mutta omaan kakkuuni haluaisin jotain kimalletta. Löysinkin sitten yhden nettikaupan (Confetti), jossa myytiin ihania sokeritimantteja. Esimerkiksi 168 kappaletta maksaa vähän alle 40 euroa, eli tuo määrä varmasti riittäisi kaikkiin kakkuihin. Eli näitä haluan ehdottomasti omaan kakkuuni! Eli hääkakun koristeluun riittääkin sitten varmaan nuo timantit ja alla olevan kakun tapaiset koukerot, jotka voisivat olla sitten vaikka esimerkiksi häiden teemavärin väriset kuten pinkit ;)



Mutta mitäs sitten kun oli aika kaulia tuota sokerikuorrutetta? Se ei ollutkaan mikään maailman helpoin tehtävä ja vaikka käytin todella paljon tomusokeria, niin lähes joka kerta kaulitsemani levy jäi kiinni pöytään. Joten lopputulos ei ollut kovin nätti, enkä kehtaa laittaa tänne kakkuni kuvaa, varsinkin sen yhden kakkupostauksen jälkeen, jossa oli toinen toistaan kauniimpia kakkuja ;)

Ja sitten se maku. Oli ehdottomasti parempaa kuin marsipaani ja sulhanen tykkäsi. Mutta itselle ei ollut mikään makuelämys. Jotta saisin kuitenkin haluamani kakun, niin pääsin itseni kanssa sellaiseen kompromissiin, että kakku päällystettäisiin vaan päältä tuolla sokerikuorrutteella ja siihen sitten ne koukerot ja timantit ja sitten reunoille kermavaahtoa. Kuulostaa aika hyvälle, NAM!

Sain myös viikonloppuna tietää, että sulhaseni serkku on päättänyt hääpäivänsä. Heidän häitään vietetään toukokuun 2012 lopussa, olen niin onnellinen heidän puolestaan :) Ja ensi viikolla pääsen ehkä käymään hääpukuliikkeissä! En vielä omilla asioillani, vaan hyvän ystäväni, joka etsii inspiraatiota omaan pukuunsa. Ja viikon kruunaa yhden ihanan ystäväni häät lauantaina! Bridezilla tulee niin vollottamaan... Eli ihana viikko tulossa, vaikka loma loppuukin ja pitää palata takaisin töihin.