Täällä taas ;D Eli nykyään sitä eletään ihan virallisessa avoliitossa ja sormessa kimaltelee ihka aito seitsemän timantin valkokultasormus. Kihlaus tapahtui 11.1.11 ja ihan kotioloissa. Pidettäkööt itse tapahtuma salassa, mutta sen voin sanoa, että vastausta ei tarvinnut miettiä :D Mutta valitettavasti itkua en päästänyt, johtuen ehkä siitä, että eiköhän tätä tapahtumaa oltu odotettu jo jonkin aikaa.
Ylhäällä kuva sormuksestani, jota edelleen katselen päivittäin ihaillen, vaikka kihlauksesta on jo kohta kolme kuukautta (miten aika voikin mennä niin nopeasti!). Sormukset hankittiin ekasta kaupasta, jossa käytiin. Kun menimme katsomaan sormuksia, niin minulle oli varattu nettikuvan perusteella yksi keltakultainen sormus. Mutta ensinnäkin sormus oli aivan liian pieni ja toiseksi keltakulta ei näyttänyt yhtään niin hienolta kuin valkokulta.
Kyseisen liikkeen valikoimasta ei kuitenkaan löytynyt minulle mieluista sormusta, joten lähdimme kohti seuraavaa liikettä. Poistuessamme liikkeestä katsoin kuitenkin näyteikkunan vielä läpi ja näin sormukseni. Se oli kaunein näkemäni sormus ja juuri sellainen minkä olin kuvitellutkin saavani. Ja mitä parasta, sormus oli 50% alennuksessa, vaikka Sandbergin mallistosta olikin. Jännittyksellä kokeilin sitä sormeeni ja se oli täydellisen kokoinen! Siis mikä tuuri!
Jätimme sormuksen varaukseen, koska aijoimme käydä vielä pari liikettä läpi, jotta voisin olla varma, että tätä sormusta haluan katsoa seuraavat hmmm. muutamat vuosikymmenet. Muista liikkeistä ei löytynyt vastaavanlaista sormusta yhtä edullisesti, joten tottakai haimme tämän sormuksen :)
Vielä parempi tuuri meillä kävi mieheni sormuksen kanssa, joka löytyi myös samasta liikkeestä. Kun aloimme tinkaamaan sormusten hinnasta, niin myyjä katsoi koneelta onko mieheni sormuksesta mahdollista enää antaa ale. Sormuksessa oli hinta 180€, mutta koneella sen hinta oli 310€. Tämä johtui siitä, että kullan hinta on noussut niin paljon, ja juuri tähän sormukseen ei oltu keretty hintaa päivittämään. Eli periaatteessa tämäkin sormus oli 50% alessa! Sitten tehtiin kaupat ja jätettiin sormukset kaiverrettavaksi, vaikka olisin halunnut omani heti käteen.
Miten me sitten ilmoitimme kihlaksesta ystäville ja perheille? Heti kihlausta seuraavana päivänä kerroin asiasta yhdelle parhaista ystävistäni, koska pitihän minun nyt saada kertoa tästä tapahtumasta jollekin. Kihlaus tapahtui siis tiistaina. Muille päätimme ilmoittaa Hesarin ilmoituksella, joka ilmestyi lehdessä sunnuntaina 16.1.2011. Ensimmäisenä ilmoituksen huomasi äitini, joka soitti minulle heti aamusta. Muut huomasivat ilmoituksen pitkin päivää, mutta ei sitä ilmoitusta nyt kuitenkaan niin moni huomannut, mitä olisin kuvitellut. Johtui varmaan siitä, että ilmoituksessa luki vain meidän etunimet ja päivä 11.1.11. Nyt ilmoitus koristaa jääkaappimme ovea <3
Olisin halunnut järjestää kotonamme jonkun pienen kahvitilaisuuden, mutta mieheni ei siitä kovin innostunut. Joten juhlistimme tätä kahdestaan menemällä leffaan ja pizzalle ja kävimme kahvittelemassa erikseen vanhempiemme luona.
Mutta mitäs nyt kuuluu kun kihlauksestakin on jo aikaa. Me (minä) olen suunnitellut, että häitä voitaisiin viettää keväällä 2013. Huhti- tai toukokuu voisi olla kiva. Silloin olisi kuitenkin jo valoisaa eikä toivottavasti enää lunta, mutta ei olisi kuitenkaan vielä liian kuuma. Kauhukuvani olisi pitää häät 30 asteen paahteessa! Varsinkin miehiä minua kävisi sääliksi. Mutta yritän tässä saada tuon vuoden mieheni päähän ujutettua niin, että hylkimisreaktiota ei tapahtuisi. Muuten olen yrittänyt pitää häät ja hääjärjestelyt taka-alalla, koska jos antaisin niille liikaa ajatuksia ja aikaa, niin sen jälkeen tätä liikkuvaa junaa ei saisi pysäytettyä! Joten jos vaikka syksyllä alkaisin ostamaan ekoja häälehtiä ;) Mutta löysin kuitenkin Stilissiman Facebookin sivuilta pari aivan ihanaa pukua! Tässä ne <3
