keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Yhdessä, näin käsikkäin!

Päätin valaista minun ja sulhaseni yhteistä taivalta teille rakkaat lukijani (+äiti, anoppi, täti, kummitäti...), koska tänä syksynä meille tulee 10 vuotta yhteiseloa täyteen. Aika on mennyt nopeasti ja matkan varrelle mahtuu niin monta ihanaa muistoa.


Tapasimme mieheni kanssa kotipihallamme kesänä, jolloin tuleva aviomieheni kävi rippikoulun ja itse pääsin pois peruskoulusta. Meillä on siis vuosi ikäeroa (tai periatteessa 1.5 vuotta, koska itse olen syntynyt huhtikuussa ja mieheni lokakuussa). Olin salaa tiiraillut miestäni makuuhuoneeni pikkuikkunasta ja luulin tehneeni sen salassa, mutta kyllä tämä poikaporukka oli tiirailuni huomannut ja olivat sille aina silloin tällöin nauraneet.

Yhtenä päivänä kun J oli pihalla pelaamassa yksin jalkapalloa, uskaltauduin juttelemaan hänelle. Ensimmäinen kysymykseni oli, että "Miksi pelaat täällä yksin jalkapalloa? Saanko tulla sinulle maalivahdiksi?". En tiedä mitä päässäni liikkui, koska en todellakaan pidä jalkapallosta tai varsinkaan maalissa olemisesta, kun pallot tulevat täysiä kohti!

Siinä sitten pihalla tavattiin lähes päivittäin ja sitten lähdin ystäväni kanssa lappiin vaeltamaan ja J lähti rippileirille. Koska minulla ei ollut J:n puhelinnumeroa, laitoin tunturin laelta tekstiviestin hänen ystävälleen, joka asui samassa rapussa minun kanssani. Hänenkään numeroa minulla ei ollut, mutta koska tiesin hänen koko nimensä ja tulevasta miehestäni tiesin vain etunimen, niin numerotiedustelu auttoi minua saamaan tämän tärkeän numeronsa. Sitten vain viestiä kehiin ja selitysten jälkeen onnistuin saamaan J:n numeron. Kyllä taisi molemmat pojat vähän ihmetellä, että kuka siellä tekstailee ;)

Tarkkaa seurustelun alkamispäivää meillä ei ole tiedossa, mutta ensimmäinen pusu annettiin kotipihamme pimeässä kerhotilassa, kun haimme sieltä sinistä maalia parvekkeen maalausta varten. Siitä lähtien näimmekin oikeastaan päivittäin, koska meillä oli vain muutama rappu välissämme.


Sittemmin aikaa on vierähtänyt ja paljon on tapahtunut. Yhteen muutimme 1.7.2006 eli kohta olemme asuneet yhdessä 6 vuotta. Voisin kyllä sanoa, että olemme asuneet yhdessä kauemminkin, koska olimme todella usein jommalla kummalla yötä kun niin lähekkäin asuimme.

Koko tänä aikana olemme riidelleet vain kerran ja pientä mykkäkouluakin on ollut vain silloin tällöin. Voin siis sanoa, että olemme kuin paita ja peppu, josta minä olen ehdottomasti se peppu! J on paras ystäväni ja rakkaani!


Nyt meillä siis vietetään 10 vuotispäivää ja mikäs sen parempi kuin viettää sitä rakkaan kanssa New Yorkissa <3 Tulevaisuuden suunnitelmina meillä on ostaa oma asunto ja tottakai häät ensi vuonna.


Hyvää kesän jatkoa kaikille!

4 kommenttia:

  1. Vau, te ootte käytännös eläny jo puoli elämää yhes vaikka niin nuoria vielä oottekin :)

    VastaaPoista
  2. Ihana tarina! <3 Onnea 10-vuotispäivän johdosta!!!

    VastaaPoista
  3. Suuresti onnea 10-vuotispäivän johdosta! Se on pitkä aika! Mutta tuntuu hurjalta se, että aika ihan oikeasti tuntuu välillä liitävän ohi! Vastahan tapahtui sitä ja tätä!

    Mun on pakko hehkuttaa, että tämä kirjoitus heitti kyllä sellaista inspiraatiota minun osaltani että huh! Kyse ei niinkään ollut sisällöstä (vaikka sekin inspiroi) mutta tuo sydän sokeripala-kuva :D

    Käy katsomassa mun blogista, mitä se sai aikaan:
    http://pieniaonnenmurusia.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Oi oi...pikkuikkuna kyllä muistetaan :D
    Oinastytön tahdonvoimalla saa mitä tahtoo, jos tahtoo oikein kovasti !

    VastaaPoista